Pitkäksi venyneen mummila-/asunnonhakureissun jälkeen tuntui mahtavalta palata kotiin! Matkaa en edes enää ajattele, sillä näin ison kipeän mahan kanssa se ei ollut mitään herkkua...;) no, kahden huonosti päättyneen asuntokauppayrityksen jälkeen päätimme tulla kotiin pakkailemaan tavaroita ja bongailemaan vuokrakämppää. Ei houkuta ajatus luopua meidän nykyisestä asunnosta, vanhasta koulusta johon olen todellakin ihastunut, ja muuttaa jonnekin kerrostaloon....
Lapset osasivat paremmin ilmaista tunteensa kotiin tullessamme. Nuorimmainen lähti villiin juoksuun ympäri taloa ja nauroi ja nauroi. Esikoinen juoksi sisään ja kiljaisi "KOTONA ON PARASTA!" Taas koti kohta muuttuu, mutta toivotaan että meillekin se ihan oma koti vielä joskus löytyy!
voi ei,miks mulle tuli iha kyyneleet silmii,joudutta noin upeasta kodista luopumaan :( onks siihe syy?
VastaaPoistaTiedän että saan itsekin kyyneleet silmiini vielä monet kerrat syksyllä, varsinkin jos kerrostaloon joudumme. Tämän asunnon valitsimmekin juuri tunnelman, puulattioiden, uunien ja avaruuden takia. Täällä ei ole seinät kaatuneet päälle vaikka olen välillä pitkiäkin aikoja joutunut viettää sisätiloissa keskosen ja kasvavan mahan kanssa! Nyt työt vievät kauaksi täältä - lähemmäksi siskoa ja muuta sukua. Toivottavasti vielä joskus pitkäaikainen haaveemme toteutuu - saisimme kunnostaa ihan ikioman koulun kodiksemme! :)
VastaaPoistasisko itkee ilosta ku pääsee lähemmäks siskoa!;)
VastaaPoistatoivotaan parasta,vielä teille löytyy just se teijän koti! Voimia sinne masu-vauvan ja isomman kans!
VastaaPoista