Vaateähky

Ukkokulta alkoi puhumaan, että onkohan meidän lapsilla tarpeeksi vaatetta. Poikien kaapit pursuaa niin, että muutamaa päällimmäistä pinoista aina käytetään. Prinsessan vaatelaatikko on niin täynnä, ettei ukkokulta sitä meinaa kiinni saada (se onkin taitolaji).

Mutta eihän ratkaisu tietenkään ole vähentää vaatteita, vaan saada lisää tilaa. Siksipä Prinsessan mekot (tai pieni osa niistä) pääsee seinälle. Lisää vain hengareita hakemaan.;)

Sitteri ja helistin

Vihdoin viimein sain tartuttua ongelmaan nimeltä sitteri.. En muista montako vuotta sitten aioin jo rehdä siihen uudet kankaat.. En taida olla kovinkaan taitava ompelija, kun noin yksinkertaisen näköinen työ on niin hankala.. Vaikka kuin leikkaa sopivankokiseksi niin se on aina väärän kokoinen. No eihän tuo kovin monimutkainen ole, mutta ei se taida vieläkään kovin hyvin istua.. Jospa ajan kanssa muokkautuis sopivaks, sillä olen sen verran malttaton enkä niinkään tarkka..

Uuden sitterin lisäksi Prinsessa sai myös uuden helistimen. Näitä on niin kiva ja helppo tehdä! 

Kevättä kohti

Niin rakastan valoa! Kesän valoa! Mutta varsinkin kevättalven valoa, joka heijastuu lumisista puosta, hangesta! Pimeiden aikojen yli ollaan pikkuhiljaa päästy ja valoa kohti mennään. 

Vaikka en moneen vuoteen olekaan hiihtänyt, tulee fillis ottaa sukset seinänvierustalta ja lähteä sivakoimaan. Järven jäälle tai metsään, omalta takapihalta. Näin sitä voi haaveilla, kun istuu kiikkustuolissa ja katselee valon ja varjojen leikkiä olkkarin seinällä sekä takapihan juna-aseman ja marketin hyörinää. 

Samistelua

Niin ootin tänään iltaa, että saisin ommella pitkästä aikaa. Rauhassa. Yksin.

Nyt sitten ollaan Prinsessan kans samiksia. 

On jotenkin niin paljon tyydyttävämpää tehdä miellyttävä vaate itse kuin ostaa valmiina kaupasta.

Nyt otan pehmeän tuhisevan Prinsessani kainalooni ja toivon ensi yöstä pitkästä aikaa hyvää ja rauhallista.❤️

Pitkästä aikaa

Kylläpäs aika on vierähtänyt. Joulunaika ja siitä selviytyminen on vienyt pois netin ihmeellisestä maailmasta. Vesirokkoa jokaisella vuorotellen, kotona nyhjöttämistä ja kiukkujen sietämistä. Mutta ennen kaikkea lämpöisiä yhdessä olon hetkiä perheen ja ystävienkin kanssa, reipasta ulkoilua ja mahtavia uuden vuoden lupauksia! 

Vaikka onkin tuntunut etten ole mitään saanut aikaiseksi niin valmistuipas edes vauvan villatakki (toivottavasti löytää käyttäjänsä) ja pipon itselle (alun perin oli ukkokullalle). Villatakin aloitti äitini tekemään, mutta antoi minun jatkaa loppuun. Meillä olikin sen verran eri käsiala, että vaihdoin sileään neuleeseen. Nyt mietin minkä työn seuraavaksi aloittaisin, vaikka päätinkin käydä lankalaatikkoni läpi ja jatkaa keskeneräisiä töitä.;)