kanivauvat

Saatiin vihdoin ne paljon puhutut kaninpoikaset. Viimekesänä jo odoteltiin, mutta ne kaninpojat ei selvinny alkua pidemmälle. Nyt meillä sitte on, kaksi kanin poikaa.  (Toivottavasti molemmat tosiaan on poikaa:/) 5-vuotias tänään sano, että ei uskois että meillä nyt oikeesti on kaneja. Minä oon pari päivää pohtinu, että miten noin pienet kanilapset voikin papanoida niin paljo ja puputettavatkin maistuu aina ku vaan tarjoaa. :) vähä ressasin että miten jaksan niitä hoitaa kaiken lisäks. Mut haluaisin myös että lapset tottuis eläimiin ja sais helliä niitä ku muut saa kaikkea muuta kuin hellyydenosoituksia. :D eipä ois ehkä uskonu että minäki tohtisin sylissä eläimiä pitää. ..mut nyt seki on nähty. ..vaikka kyllä se edelleen vaatii totuttelua. 

On ne vaan söpöjä! 

mitä kaapista löytyy-ompeluksia

Me ollaan lomailtu.. Pidin jopa kahden viikon ompelustakin.:) (virkannu vähä kumminkin;)). On satanut paljon. On ollu laiskuutta tehä yhtään mitään. ..sateen piikkiin menee laiskuus. :D Innostuin leikkelemään kankaan paloja vaatteiksi.  Marimekon muijasta jäänyt joskus verhon ompelusta suikaleita, joista sitten sai vielä kivan hameen. Leopardikankaasta muutamat leggarit tein ennen ompelutaukoa ja siitähän jäi kangasta vielä pipon ja pariin toppiin. Näytä neitikäinen On toivonut, isojen tyttöjen toppeja (naruolkaimilla). 

Voi ku saisin joskus kuvattua sen kauan haaveilemani mustan mekon, jonka sain valmiiksi myös ennen ompelutaukoani! Ehkä ihan pian. ..:)

Sieni

Kesä on alkanut (ainakin kalenterin mukaan). Heti ensimmäisenä kesälomapäivänä alettiin innolla ehostamaan meidän uutta taloa. Pari päivää keskusteltiin tärkeysjärjestyksistä, mahdollisuuksista, väreistä, materiaaleista, rahasta... Päädyttiin sitten käymään oman huoneen kimppuun. 

Lapset repivät innolla tapettia jotta äiti pääsisi maalaamaan seiniä. Ukkokulta kävi ostamassa pinon lankkuja, jotta saadaan lankkulattia.

Mutta..eteen tuli isompi mutta.. Miehen purkaessa vaatekaappeja oli katto tippua niskaan. Lahottajasienihän sinne oli pesiytynyt. Muutamia epätoivoisia päiviä ollaan vietetty ja mietitty ja selvitelty. Nyt jo onneksi epätoivo on vaihtumassa toivoksi! Korjaaminen on vielä kesken ja tiedossa on aivan järkyttävä kaikkien pintojen ja tavaroiden puunaaminen ja desinfioiminen. Nyt täytyy vain toivoa että tämän sienen tarina oli tässä ja elämä jatkuu aurinkoisena! Kohta varmaan tämä mamma pääsee maalauspuuhiin ja ukkokulta laittamaan uusia lattialankkuja paikoilleen! 😊